“Kun ensimmäistä lisälehteä lähdin väsäämään, ajattelin haukanneeni liian ison palan 1- ja niinhän tässä taisi käydäkin. Kolumnien kirjoittaminen on hankalaa ja vielä vaikeampaa on kirjoittaa juttuja, joita lukee lähinnä ystävät, jotka eivät säästele kritiikissään. Netin keskustelupalstoilla värittely nimimerkin takaa on kuitenkin lastenleikkiä tähän verrattuna.”
* * *
..Oli huhtikuun viileä lauantai-ilta. Oltiin kaveriporukalla viettämässä iltaa eräässä tamperelaisessa ravintolassa. Vaikka ravintola ja osa porukastamme oli ennestään tuntematonta, tunsin oloni todella viihtyisäksi ja pystyin jopa muutamalle karvanaamalle murjaisemaan pari vitsiä. Samana iltana liityin SC Magiaan, joka silloin operoi projektinimellä Borsodi.
Kello löi yli puolen yön. Niutasen Juha, joka asuu aivan mun naapurissa, käveli tiskille suoraan mun viereen.
- Toke. On muuten helvetin hienoo, että naapurista löytyy noinkin lunki sälli. Mä oon tässä vähän miettinyt, että tulisiks sää pelaan Borsodiin?
- Kysy vaan sytynkö, vastasin ja sen jälkeen paiskattiin kättä. Homma oli sillä selvä, musta tuli osa jengiä ja totta kai Juha tilasi meille hotshotit samantien.
Ilta jatkui ja ystävyyssuhteita solmittiin. Seuraavien päivien aikana innostuneisuuteni tätä koko juttua kohtaan oli tullut jätkille jo niin selväksi, että Niutanen nostikin mut samantien joukkueen kehityspäälliköksi. Vaikka titteli kuulostaa arvokkaalta, ei se ole tehnyt musta sen kummempaa jäsentä tässä jengissä. Hienointa on ollut huomata se, että oon ollut tervetullut porukkaan ja kuinka lunkia sakkia kaikki muut joukkueen jäsenet ovat.
Kaksi kuukautta sitten alkunsa saanut tarina jatkuu. Seuraavan kahden viikon aikana Magia julkaisee piilossa olleet pelaajasopimuksensa ja luvassa on myös jonkinlaisia yhteistyöuutisia. Ensimmäisen luku, “Alku”, saa päätöksensä. Joukkueen saunaillasta alkaa yhteinen matka kohti niitä lukuisia kokemuksia, hetkiä, voittoja… kohti kaikkea sitä minkä vuoksi tätä tehdään.
Seuraavaa lisälehteä odotellessa: “Ei tää niin paha oo..”
- Pormestari
Filed under: Kolumnit, Värityskirja
Ei tää todellakaan niin paha oo!
- Kysy vaan sytynkö, vastasin ja sen jälkeen paiskattiin kättä. Homma oli sillä selvä, musta tuli osa jengiä ja totta kai Juha tilasi meille hotshotit samantien.
Tais olla muuten se ilta millon vedettiin myrkkyviinaa koko porukka!
siitä illasta ei tainnut jäädä scmagian porukalle muuta hyvää kuin toke… Vaikka onhan se neljänmiehen läpystävaihto-systeemi niutasen vessassa joukkuehenkeä nostattava kokemus.
Se oli kyllä elämys joka ei unohdu koskaan!…Valitettavasti…