Salibandyn lisälehdillä: 28.6.2008

Lauantai 28. kesäkuuta. Aurinkoinen sää hellii, kun kolme kaverusta nauttii lonkeroa sammuttaen hellepäivän janoaan ja tasaten nestetasapainoaan. Tamperelaisen baarin terassilla istuskelevat komeat kaverit näyttävät kovin tutuilta ja siksi riennänkin lähemmäksi, josko tunnistaisin heidät. Kauhistukseni huomaan itseni tuossa pöydässä yhdessä Hyökin Erkin ja Niutasen Juhan kanssa.

Tajuan tilanteen, enkä pelästy – hei, tämähän unta! Vai onko? Olo on kuin Liisalla Ihmemaassa – uteliaisuus on liian kova ja jäänkin viereiseen pöytään kuuntelemaan kavereiden tarinoita. Hetken kuunneltuani ei jää epäselväksi, että puheista kaikuu selkeät suunnitelmat ensi viikonlopun Aitoon Kirkkareista. Kokille ollaan kuulemma taas menossa, mutta itse olen hieman stressaantunut intin alkamisesta reilun viikon päästä.

Hyöki, Niutanen ja Tuomisto – eli minä – jatkavat kuitenkin värittelyään ja kavereiden ilmeistä huokuu iloisuus ja huolettomuus valmiissa maailmassa. Kuin puskista, Niutanen alkaa kehumaan Hyökin voittomaalia Spiralin kevätsarjassa: “Aivan uskomaton se sun kierrepallo puolesta kentästä aivan maalin yläkulmaan. Ihanampaa jatkoaikamaalia ei olla nähty!” Kaverit hymyilevät ja väriä riittää. Paprika Hyöki ottaa kokeneen pelaajan tavoin kehut vaatimattomasti vastaan ja muistaa myös mainita Luopioisten puulaakin tapahtumat: “Kyllä vaan Niutanen se sunkin esityö Tuomiston voittomaaliin puulaakissa oli jotain uskomatonta. Sait näinkin kokeneen ketun herkistymään!”

Juttu jatkuu ja jatkuu. Itse seuraan tilannetta ja juon kokikseni loppuun. Nousen pöydästä ja lähden jatkamaan matkaani. Pöydästä noustuani menen ohimennen kavereiden ohi – taputan Hyökiä olkapäälle, jolloin saan jokaisen kolmen – myös itseni – katseet perääni.

Merkillistä, mutta minulla on ihana olo. Mulla on haju.

…taustalta kuuluu vielä kuinka Niutanen kysyy Tuomistolta: “Oliko toi jokku rokkari – tunsiksä sen?”