Värityskirja: Sininen

Tipetsi Tiibetiläisen (Kokkolan munkkinimi) Auris kaartaa parkkipaikalle.
“Mitäs helvetin taloja noi on”, meikäläinen sanoo osoittaen parkkipaikan vieressä lojuvia matalia taloja.
“Ne on jotain kunnan vuokrataloja”, vastaa TT.
“…pysytään ihan matalana kun nää on näitä kunnan matalia tontteja”, pätee Pentti ja lisää nauraen “…oisko helmi ostaa tosta yksiö ja tulla tänne aina ryyppään…”

Niin, Pälkäneelle oltiin tultu ja Magian ensimmäiset viralliset harjoitukset odottivat kulman takana. Paikalla oli seitsemän ujoa poikaa, jotka tulevat kantamaan Magian pelipaitaa tulevan kauden aikana. Jännitystä oli.

Magian treenit käynnistettiin varoen 1h 15min pelillä. Tempo yllätti jokaisen ja varsinkin Pentti oli tuttu näky vaihtopenkillä, liekö edellisillan reissulla jotain vaikutusta, sillä mies oli nöyrästi treenaamassa Cabaret’ssa niitä kuuluisia vartaloharhautuksiaan, kuinkas muuten. Onhan se nyt nöyrä sälli – tollasia me kaivataan!

Treenit jatkuivat. Alun perin kyllä tiesin Heinosen ja Leppäsen olevan todellisia pelimiehiä, joten oli kiva nähdä poikia parketilla. Sen verran näistä kahdesta, että Magialla ei tule olemaan mitään hätää Spiral-sarjassa, sillä nämä kaverit tuovat sitä fyysisyyttä ja särmää joukkueeseen jota tarvitaan. Ja aijai, ne Heinosen kädet, jotenkin vain sytyn niihin.

O. Hyvärinen ja Visala olivat ennestään tuntemattomia tapauksia, mutta kentällä nähtyäni heidät – en nyt sano, että pojat tekevät sitä 100 maalia tulevan kauden aikana – tajusin, että meillä on oikeasti ihan hyvä porukka syksyn puulaakiin. Hylsy varsinkin oli sellainen ihmeellinen mato, ei kyllä tunnistaisi pelityylistä Kokin veljeksi. Hylsyä olikin kiva tökkiä, pilke silmäkulmassa totta kai. Mutta Hylsy tajusi homman nimen ja antoi samalla mitalla. Visala, tuo Ottawan ylpeyden suurin fani, yllätti minut täysin ja näytti, että miehellä on kyllä pelisilmää. Huomasin kyllä, että polven takia ei hirveen nopeita käännöksiä tehty, mutta muuten mies näytti ihan pelimiehen merkkejä. Kunpa se polvi nyt sitten toimisi…

Tipetsi Tiibetiläinen, eli Kokkola, näytti perinteisiä tshekki-oireita alkuviikosta.
“Moro, millä sä meet treeneihin sunnuntaina?”, kysyin.
“Moroo, en mää tiedä vielä tuunko mä sinne, kun on tossa jalkalihaksessa vähän kipuja..”, Kokkola vastasi.
“Mitä helvettiä, et kai sä ny ala himmaileen? Tommoset jalkakivut ei oo mikään syy jättää treenejä väliin”, totesin.
“No, pitää nyt kattoo. Vielä on epävarmaa”, kuului Kokkolan hämärä vastaus.
“No okay, ainakin sain värityskirjaan vähän matskua…”, värittelin.
“No et sinä tätä nyt mihinkään nettiin laita”, kuului pelokas huuto.
“Kyllähän!”, väitin.
“No et kyllä!”, sanoi Kokkola ja sanoi vielä miettivänsä tuloaan sunnuntaina.

Tipetsi Tiibetiläisen jalka kuitenkin parantui (?) ja mies nähtiin kuin nähtiin touhoamassa Pälkäneen treeneissä. Meno oli hiukan tahmeampaa kuin edelliskerran kun olimme parketilla, sillä syötöt menivät minne sattui eikä paikoistakaan osuttu maaliin.

Mutta koska Kokkolaa on nyt niin paljon parjattu, suljen ympyrän (väliaikaisesti). Itseäni todellakin suunnattomasti ärsytti miehen puheet treenien jättämisestä väliin olemattomien “lihassärkyjen” takia. Tosin, täytyy mainita, että myös Niutasen kuunaamailu muutama viikko sitten ketutti; olihan mies vähällä jättää yhden pelin väliin säästelläkseen itseään, koska seuraavana päivänä kaverilla oli pari peliä. Mutta onneksi Niutanen nähtiin silloin kentällä, vaikkei siinä mitään näkemisen arvoista ollutkaan.

Case closed.

Pentin kanssa oli kiva pörrätä tosiaan, vaikka mies ei parhaassa iskussa ollutkaan. Uskon, että siinä voidaan pari maaliakin tehdä.

Hyvä kritiikki on aina tervetullutta, kun se on perusteltu oikein. Oikein odotan, kun meikäläiseen kasautuneet odotukset alkavat kauden alettua murenemaan ja syyttävä sormi osoittaa numero 19:sta selkämystä. “But no hard feelings, the games are waiting”

Loppuun vielä hyvä väri; näytin juuri 3-vuotta täyttäneelle kummitytölleni Magian logoa ja kysyin: “mikä tuo on?”
“Tähti”, vastasi Siiri
“Oikein, entäs tuo?”, näytin edelleen Magian logoa, nyt sormi hieman kauempana kuvasta.
“Öööh.. se on.. se on Sininen!”, vastasi Siiri.

Aah, tyhmä. Niinhän se on, että lasten suusta kuulee totuuden. Sininen on meidän väri.

“Ladies ‘n’ Gentleman; Team Magiaaaaa!”

8,000 ihmistä huutaa suoraa kurkkua, kun Teivon tiistai-raveista tuttu selostaja esittelee Magian joukkueen. Kun viimeisenä on joukkueen kapteenin, Erkki Hyökin, vuoro tulla kentälle, nousevat ne lukuisat banderollit ilmaan. Teinityttöjen käsittämättömän kiljunnan keskeltä on tuossa vaiheessa löytää keskittymistään, mutta se ei haittaa. “Erkki on söpö”- ja “Kokkola, ota Coca-Cola” -banderolleja ei voi olla huomaamatta. Into on piukassa, kausi alkamassa…

- -

Magian kausi Luopioisten puulaakissa alkaa marraskuun 15. päivä.