Miskan Corner: Kadonneen pelikirjan metsästys

Oli lauantai ja kello näytti 20:52. Vielä ehtisi laittaan pizzan hyvin uuniin ja syömään sen ennen siirtymistä yläkertaan Domarin puolelle. Laitoin pizzan uuniin ja kuulin takaa pöydästä puheen sorinaa, pojat juttelivat puulaakista. Eivät oikein mua havainneet, mutta mä kyllä
huomasin kuinka keskustelu alkoi lämpiämään.

“Hei kuunnelkaas, Harra lähti vähän keuliin. Sanoi, että tekee vähintään 3 pistettä per peli puulaakissa”, kertoili Kokki.

Vai niin, ajattelin. Juuri vähän aikaa sitten sama kaveri oli saunassa pohtinut omaa panostaan ja löytänyt roolikseen maalintekijän. No hyvä, hyvä. Maalintekijöitä tarvitaan.

Hyöki heitti seuraavana päivänä treeneissä vettä kiukaalle ja kertoi Pentin tarinoineen, että heillä on pakissa yksi ongelma; molemmat heistä on pallollisia. Hyöki kertoi oman ratkaisunsa pilke silmäkulmassa, mutta jo tässä vaiheessa oli hyvin selvää, että Magian Petr Klimalla oli lähtenyt hieman lapasesta koko
ilta.

Kunto-Sammon saunalle saavuttiin lauantaina siinä puoli viiden aikoihin. Käytiin ottamassa parit juomat alle ennenkuin siirryttiin alakerran saunalle. Hyvät jutut lähti välittömästi käyntiin. Odotukset illasta oli huimat!

Lauantai-illan virallisesti aloitti Kirkkareilta tuttu juomapeli, joka kostautui monelle. Tuomas
“Hankkikaa-tälle-miehelle-kellukeet” Kokkolalle on tuntunut olevan hyvin vaikeata sisäistää juomapelin säännöt – juomisessa ja korttien käytössä ollut ongelmia – ja sen seurauksena pelin suurimmat sakot
tulivat jälleen kerran tähän suuntaan. Juomapelissä parasta onkin se, että kukaan ei voita, vaan kaikki ovat häviäjiä – enemmän tai vähemmän. Ja tekeehän se hyvää hävitä välillä, kun on syntynyt
voittajaksi. Saisi vaan enemmän tulla sitä kaivattua nöyryyttä.

Loppuilta saunalla lähti, kuten tavallisesti, hieman käsistä. Toke meinas heittää simorouvalit altaan
kulmaan ja sen sellasta. Kaikki hyvin, loppu hyvin, kuten on tapana sanoa. Jo nyt kauden onnistuneimmaksi kuvaotokseksi voidaan valita trio Hyöki-Leppänen-Heinonen:n ottama kuva, jota tuskin tullaan ainakaan lähitulevaisuudessa julkaisemaan.

Sitten siinä kymmenen maissa oli aika siirtyä Domarin puolelle. Kuten tavallista, palvelu oli erittäin ystävällistä ja meidät ohjattiinkin suoraan ylätasolle, jossa meille oli varattuna oma pöytä. Juomat tilaukseen, biljardit pystyyn ja karaoke-lappuja täyttöön.

“Jussi! Pistäs tuleen 20 fisua pöytään!” Läväytti Kokki heti alkuun

Illan kohokohta nähtiin, kun SC Magia sai ylpeänä ojentaa pelipaitansa seuran historian ensimmäiselle  sponsorille, eli pääsponsori-Domarille. Kehityspäällikkö ja joukkueen paras/pahin huuliveikko Tuomisto
sai kunnian pitää puheen, josta ei puuttunut vapinaa ja hermostuneisuutta. Toke kuitenkin klaaras homman loistavasti, vaikka jotkut pelaajista olikin erittäin vaikea saada alas tilaisuuteen -
olihan käynnissä kuuluissa Domari Open, jossa lajina tuttu ja turvallinen kasipallo. Pojilla meinas välillä olla pasmat vähän sekaisin kun yhdessä vaiheessa tämä kuuluisa musta kasipallo löytyi Opel-miehen perstaskusta.

Porukalla oli hyvä draivi päällä karaokessa, ja väitänkin, että J. Karjalaisen Sankareiden tulkinta oli
yksi tunteikkaimmista, mitä Domarissa ollaan ikinä nähty. Mutta, ei kaikki ole täydellistä Domarissakaan, ja minun – ei kenenkään muun – mielestä karaoke-emäntä oli surkein Domarissa näkemäni!

En tiedä mitä sitten tapahtui. Alkoiko porukka ottaan myrkkyviinaa vai mitä tapahtui? Pentti lähti jo ennen sankareita meneen. Visala ja Vilkki lähti Pälkäneelle. Pälkäneen senaattori innostu siinä ottaan vähän absinthea niin ihmekös tuo. Pojat yrittivät tilata taksia numerosta 112, mutta ei vissiin onnistunu. Myös Rulja katosi ja Heinonen häipyi Pupen ja Leppäsen seurasta. Minä, Kokki, Pormestari ja Kokkola mentiin yhteisellä kyydillä kaupunkiin, jossa Kokkola teki katoamistempun.

“Ei oo mitään naisjuttuja tälle illalla”, vannoi Kokkola. Ja niinpä niin.

Leppäsestä ja Heikkilästä ei kuulunut enää sen koommin ja niinpä rautatieaseman takstitolpalla kello 4 päivysti edelleen IRC-galleriasta tuttu päärynämäkiketju; Pormestari, Konovalenko ja Mystinen Mehiläinen. Loppuyön tapahtumat olivat melko sekaisia. Harra, jota on parjattu ja, josta on puhuttu nyt tarpeeksi, oli eksyksissään, kuten monet tietävät.

Rahat meni, mutta maine jäi – vai jäikö? Saunailta oli jälleen ylihuippu, mutta kun oikein aloin miettimään, niin kyllähän siellä monella osui aika pahasti ylärimaan – jälleen kerran. Eli osittain mulle tämä spektaakkeli oli pienoinen pettymys.

Sitten otsikkoon. Kesän alussa puhuttiin Magian vahvuuksista. Maalivahtipelin, puolustuksen, nöyryyden, asenteen ja joukkuehengen piti olla ne aseet, joilla Magia kaataisi risut ja männynkävyt edeltään. Viime aikoina kuitenkin nöyryyttä on puuttunut puheista aika paljon. Harra oli viikonloppuna hyvä esimerkki siitä. Kun mies sanoo olevansa joukkueemme maalintekijä ja tekevänsä 3 pinnaa per peli, ei voi olla kysymättä: “minne jäi nöyryys?”. Ja varsinkaan, kun Pentiltä sattuu näytöt puuttumaan. Itseäni ärsyttää nämä puheet “tehoista” Hyvä joukkue vaatii paljon muutakin kuin pistelinkoja. Itse pidän suuressa arvossa kovasti aliarvostettuja  ns. likaisen työn tekijöitä.  Voittiko  Anaheim viime  vuoden  Stanley  Cupin  pelkän Selänteen  ja  muiden  tähtipelaajien  takia??? Ei voittanu, vaan  koko  joukkueen  voimin!  Roolitus  osui  nappiin  ja  tähän pyritään  Magiassakin. Luopioisten puulaakista on hyvä aloittaa ja keväällä sitten katsotaan kuinka pitkälle siivet kantaa kun ruvetaan pelaan oikeaa salibandya!

Huomena sitten alkaa pelit Magian osalta puulaakissa. Kokoonpano alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan, vaikka muutama loukkaantuminen aiheuttaakin harmaita hiuksia valmennukselle. Käykäämme veljet taistohoon!!!